torstai 29. joulukuuta 2016

Kehu työtoveri päivässä



Työhyvinvoinnin mittaaminen sairauspoissaoloilla on yhtä osuvaa kuin auton nopeuden lukeminen rannekellosta. Esimiehen piikkiin menevät niin juopon toilailut kuin sählyssä paukkuvat akillesjänteet.

Yhtä kaikki, paremminvoivan työntekijän työtulos voi olla moninkertainen verrattuna hermokimppuun, joka säteilee tyytymättömyyttä koko yhteisöön. Hymyillen palveleva kaupan kassa varmistaa, että satunnainen asiakas poikkeaa liikkeeseen toisenkin kerran.  Omia rahojani en viitsi kiikuttaa myymälään, jossa koen olevani vain häiriöksi.

Myönteisyyden kautta jokainen voi osoittaa lähipiirissään arjen kristillisyyttä. Mykkäkoulu tosin on suosituin aikuiskasvatusmuoto mutta reipas ”hyvää huomenta” tekee ihmeitä ilmapiirille. Eikä maksa paljon.

Tiimityö hiipii monelle työpaikalle. Ylilyönneistään huolimatta sillä on paljon annettavaa. Työskentely joukkueena vaatii työntekijältä erilaisia ominaisuuksia kuin perinteiseltä työn sankarilta. Annos sosiaalisuuttakin on hyväksi, kun töitä tehdään porukalla.

Oma työmoodini oli pitkään ”suo, kuokka ja Jussi”. Ei vilkuiltu muiden tekemisiä. Eikä arvostettu, kun ei ollut tietoa tekemisen sisällöstä. Ryhmätyö oli vahvin kirosana.

Maailma ei ole reilu. Muutamaa vuotta ennen eläköitymistä jouduin tiimipäälliköksi. Siinäpä näkökulma avartui ja kupla laajeni.

Hyvässä tiimissä jäsenten osaamiset täydentävät toisiaan. Opin arvostamaan omia kykyjäni. Aloin nähdä työtovereiden vahvuuksia uusin silmin. Kun onnistuttiin, lyötiin porukalla ylävitosia. Kun epäonnistuttiin, murjotettiin koko jengi. Tulokset olivat yhteisiä. Työtovereita oli helppo arvostaa, ajoittain jopa kehua.

Jokainen ihminen on kehun arvoinen.
 
Mauri Airila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti