torstai 1. joulukuuta 2016


Pieni liekki


Aloitin tänään aamuni sytyttämällä kynttilän. Muu asunto oli pimeänä eikä aamu ollut juuri vielä valjennut. Kynttilä syttyi heikosti, vain pienenpieni liekki tuikki mustan pimeyden keskellä. Jäin hetkeksi seuraamaan liekin voimaa. Pieni heikko liekki valaisi ympäristöään yllättävällä voimalla, paljon itseään suuremmalla.

Kynttilän loiste liittyy itselläni keskeisesti joulun odotukseen, adventtiaikaan. Joulua odotetaan ja sitä valmistellaan vuoden pimeimmän ajan keskellä. Se kietoutuu helposti ympärillemme, joku tuntee sen jopa tukahduttavana, joku toki lempeästi turvaa tuovana.

Juuri ennen joulua saavutamme pimeyden kulminaatiopisteen, talvipäivän seisauksen. Ja kuin paradoksina, voisiko sanoa osoituksena Jumalan huumorintajusta, syttyy pimeyden keskelle toivon valo, ensin adventtikynttilöiden loisteena, sitten se suurin, Betlehemin tähti.

Mietin aamuisen kynttilänvalon innoittamana sitä, mitä valoa itse tuon elämään ympärilläni. Rohkeutta pohdintaani tuo se, ettei valon tarvitse olla kuin heikko liekki. Valon määrä ei ole liekin koosta kiinni.
Piia
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti