sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, uudet alut

Vuodenvaihde on inventaarion aikaa, ainakin kaupoissa. Miksei myös ihmiselämässä? Voisiko pysähtyä ja katsoa elettyä vuotta ja elämää taakse- ja eteenpäin? Tutkia omaa sisimpäänsä ja kuunnella. Mitä toivon, mitä haluan? Mihin suuntaan kulkea, kenen kanssa ja miten tulevana vuonna? Mitä on hyvä heittää ulos, yli laidan, mitä lisätä, mihin satsata?

Sitä sanotaan joskus itsekkyydeksi ja omaan napaan tuijottamiseksi. Ajattelen, että on ihan luvallista ja suotavaakin tarkistaa omaa suuntaa ja tehdä muutoksia ja valintoja, jotka tekevät elämästä jollain tavalla parempaa, innostavampaa ja elämäniloa lisäävää, ei vain itselle vaan myös lähimmäisillemme. Miettiä, mitä hyvää vanhasta veisi mukanaan uuteen ja mitä uutta tulevaan vuoteen voisi sisältyä?














Meillä on perheessä tapana Uudenvuoden aattona kirjoittaa paperille toiveita ja asioita, joita tulevalta vuodelta odottaa. Nuo paperit suljetaan kirjekuoreen ja seuraavan vuoden vaihteessa kuori avataan ja kukin katsoo, mitkä odotukset ovat toteutuneet, mitkä eivät. Ne myös kerrotaan  toinen toisillemme. Usein saldo on aika positiivinen. Kun uskaltaa toivoa jotain, voi elämä kulkea odotettuun suuntaan.

Uusi vuosi
kuin puhdas kirjan sivu,
kuin vastasyntynyt lapsi
äitinsä rinnalle tyyntynyt.
Tai lumivalkoinen pellonhanki,
vailla jälkiä,
astujaa odottamassa.
Entinen mennyt,
uusi edessä, 
varmasti jotain vanhaakin kesken.
Vaan millaisin odotuksin,
millaisin mielin,
käyn kohti uutta?

Uskalla haaveilla
pilviä kurotella,
sillä kukapa tietää,
mihin se vie,
voisiko sen päässä olla,
sydämen toiveen toteutumisen tie.

Vuoteesi uuteen kaikkea hyvää
elämänmakuista ja syvää,
iloa, naurua, uskallusta
ja voimaa silloin,
kun mieli on musta.
Lähdetään uuteen
ethän jää yksin,
kuljetaan yhdessä käsityksin.

- Marke-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti