sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä


Paikkarin torppa, Elias Lönnrotin lapsuudenkoti.
Kajaanin piirilääkäri, 32-vuotias Elias Lönnrot allekirjoitti kokoamansa Kalevalan esipuheen 28. helmikuuta vuonna 1835, siis 182 vuotta sitten. Helmikuun 28. on siksi Kalevalan syntymäpäivä, suomalaisen kulttuurin juhlapäivä.

Kalevala oli Elias Lönnrotin läpimurto kielitieteilijänä ja suomen kielen kehittäjänä, aikanaan myös kansainvälinen tieteellinen sensaatio. Elias Lönnrotin elämäntyötä ei kuitenkaan tule arvioida pelkästään Kalevalan kautta Hän jakoi valistusta, otti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, edisti kansanterveyttä, suomensi, loi uutta. Jopa niin, että me nykysuomalaiset emme kykene muodostamaan ainoatakaan virkettä, jossa emme Lönnrotin luomia sanoja käyttäisi.

Kun Elias Lönnrot täysinpalvelleena suomen kielen professorina siirtyi eläkkeelle, hän muutti perheineen Nikun taloon Sammattiin. Työteliäs eläkeläinen omistautui kotoisen kappeliseurakuntansa asioille: kun kappelia uhkasi lakkauttaminen, Lönnrot organisoi ’jumalanpalvelukset ilman alttarimenoja’. Sellaisina pyhäpäivinä, jolloin Karjalohjan emäseurakunnasta ei saatu pappia, ’rohvessoori’ tai joku hänen ystävistään luki kirkossa postillaa ja kuulutukset. Arvellaan Lönnrotin noin sata kertaa lukeneen saarnan.

Vuonna 1863 saapui Nikun taloon arvovieras, arkkipiispa Edward Bergenheim. Suomen kirkossa oli käytetty vuonna 1701 julkaistua ns. Vanhaa virsikirjaa. Suomen oman evankelisluterilaisen kirkon käyttöön tarvittiin uusi suomen- ja ruotsinkielinen virsikirja ja arkkipiispa pyysi Elias Lönnrotia suomenkielisen komitean johtajaksi.

Virsikirjatyöstä tuli tärkeä osa Elias Lönnrotin viimeisten vuosien elämää. Sanotaan, että hän vielä kuolinvuoteellaankin korjaili virsien tekstejä. Virsi oli hänen sydämensä ääni. 

Elias Lönnrot kuoli maaliskuussa 1884. Hän ei ehtinyt nähdä uutta virsikirjaa, joka ilmestyi 1886. Tässä virsikirjassa on useita Lönnrotin suomentamia ja muokkaamia virsiä sekä hänen kokonaan kirjoittamiaan tekstejä, parhaat niistä ovat edelleen mukana. Lönnrotin ansiosta meillä on suomalainen virsikirja.

Lönnrotille olivat läheisiä erityisesti loppiaisvirret. Niiden sanoma tähdestä, jota ihmisen on elämässään seurattava, on edelleenkin pätevä. Tähti on Jumalan sana, mutta myös kutsumus.

Näinä aikoina, kun virsikirjan lisävihkon teksteihin tutustutaan, on hyvä muistaa, miten tärkeitä virret ovat aikaisemmille sukupolville olleet. Virsien myötä harjaannuttiin lukemaan, opittiin kristinoppia ja tutustuttiin Sanaan. Suomalaisen kulttuurin päivänä ei tätäkään kulttuurin osa-aluetta pidä unohtaa. 

Vaan ollen missä tahansa
niin turvaan yhäti Sinuun taivaallinen Isäni.
Elä siä minua heitä.
Jos elän, anna elää Sinussa,
jos kuolen, suo Sinussa kuolla.
Poista minusta kaikki pahat ajatukset
ja elä anna minun kelpaamattomiin puheisiin
     avautua, joilla Sinua häväisen ja
Lähimmäistäni vahingoitsen:
Elä myös anna minun itseänikään
puheilla eli töillä häväistä.
Vaan mitä vahingossa tulen lakiasi
ja tahtoasi vastaan tekemään
anna se minulle anteeksi.
Ja nyt minä sinussa nukun:
nukun yöksi taikka jos tahot iankaikkisesti:
Suo minun aina nukkua Sinussa!
Elias Lönnrotin iltarukous
Elias Lönnrotin hautajaisisa Sammatin kirkon sanotaan olleen koristeltu 
mustin ja valkoisin harsoin. Kuvia niistä ei ole.
Kun hautajaisten muistoksi pidettiin jumalanpalvelus, kirkko koristeltiin uudelleen.
Muistojuhlassa puhui keravalainen pastori Samuli Koivuranta, joka toimi virsikirjan lisävihkotoimikunnan sihteerinä. 

Rohvessooria muisteli Liisa Laurila 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti