sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Arkea etelän auringossa


Jaakko Nyman tarkastelee elämää Espanjan eläkeläisen silmin:
 
 
 
Elämisen rytmi täällä on rauhallisempaa ja rennompaa kuin Suomessa. Espanjalaisten vilkkaus ja välittömyys tarttuu jäyhiin suomalaisiin. Me olemme täällä hieman erilaisia kuin kotimaassa. Päivä rytmittyy auringon nousun ja laskun – valon ja pimeän mukaan. Silti - koska asun kirkkoaukiolla, näen ja kuulen kellonajat. Siitä on hyötyä, kun pitää mennä bussille, junalle, espanjan tunnille tai kuoroharjoituksiin.
 
Arkiaskareet ovat ihan samoja kuin Suomessakin. Tietysti joskus syödään ulkona ja juhlitaankin, mutta ei sen useammin kuin Suomessakaan. Alakertaan perustettiin viime kesänä ruokaravintola ja kun lähden ulos, kohtaan ystävällistä henkilökuntaa. Eilen kun kuntosalin jälkeen menin oluelle, tarjoilija tuli ja koputti minua olkapäähän. Pienen hapuilun jälkeen ymmärsin, mistä oli kysymys: mitä ”kuiva” on espanjaksi? Hänellä oli asiakas, joka halusi kuivaa valkoviiniä. Autoin häntä ja sitten täydensin ravintolan sanakirjaan vielä sanat puolikuiva ja makea. Tämä vuorovaikutteinen kielen opiskelu jatkuu: minä espanjaa ja henkilökunta suomea.



 


Kulttuuritarjontaa täällä on hieman liikaakin. Voi mennä mukaan suomalaisiin yhteisöihin, seurakunnan toimintoihin, kuoroihin, jne. Ei tarvitse olla yksin. Mutta jos yksinäisyys on ongelma Suomessa, se on sitä täälläkin. Ongelmat – olipa kyse sitten alkoholista tai ihmissuhteista, eivät ratkea maata vaihtamalla.









Elämä sinänsä ei ole täällä sen helpompaa kuin kotimaassakaan. Kyse on valinnoista: mitä haluat ja mitä arvostat. Yksinkertaisuus ja vaatimattomuus ovat hyveitä täälläkin.

 

 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti