sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Äitienpäivää kohti

Bramantillon madonna.
Kun tämä kirjoitus julkaistaan, äitienpäivään on viikko. Valmistautuminen on ihanimmillaan, innokkaimmillaan, iloitaan siitä.


Lorenzo Lotto: Pyhä perhe.

Äitiys on arjen taidetta, päivästä toiseen puurtamista. Usein se on ihanaa, joskus rankkaa, joskus työlästä, useimmiten kuitenkin palkitsevaa. 
Äitiys on juhlaa arjenkin keskellä, ilon ja onnistumisen hetkiä, joskus odotettuja, toisinaan odottamattomia. 
Äitiys on kokonaisvaltainen asia, sillä se kestää koko elämän. Kontrastit ovat tässäkin se ryyti ja taustasävy, joka saa elämän värit loistamaan.

Giovanni Bellini: Madonna 
Lapsen kanssa elämä menee aina eteenpäin, jollakin tavalla. Joskus tulokset tupsahtavat syliin heti, joskus kuvion näkee vasta, kun on hiukan etäisyyttä. Äitiys ei ole hosujien hommaa, se vaatii pitkää jännettä ja uskoa tulevaisuuteen. Joskus lapsen saaminenkin voi olla hankalaa, sillä lasta ei tilata niin kuin paitoja postimyynnistä.

Äitiys on myös kasvattavaa, mutta näillä kymmenillä en ole enää ollenkaan varma siitä, kuka perheessä kasvaa eniten. Lapsi ottaa askeleita kohti aikuisuutta ja vanhemmat tukevat ja kasvattavat, mutta onko lapsi lopultakin se, joka saa vanhempansa kasvamaan täydemmin aikuiseksi? 
Äitiyden onni kertautuu, kun pääsee isoäidiksi ja alkaa nähdä sukupolvien ketjun. 


Joost van Cleven madonna, Sinebrychoffin kokoelma. 

Lapsi on aina lapsi, pienokaiset suloisia. Vuodenvaihteen aikaan Kansallismuseossa oli komea barokki-aiheinen maalausnäyttely. 

Sinebrychoffin taidemuseossa on äitienpäivään asti nähtävänä hollantilaisen mestarin Caesar von Everdingenin (1616–1678) tuotantoa, museon pysyvässä näyttelyssä rakennuksen toisessa kerroksessa on lisää taidetta. Kuvia neljän-, viidensadan vuoden takaa, mutta myös lasten kuvia, jotka ovat täydesti tätä päivää.


Mestareiden lapsihahmot ovat useimmiten osa Pyhän perheen kuvaa, lapsi on pieni Jeesus. Lasten muotokuvia on niitäkin aina maalattu, mutta paljon vähemmän.

Lorenzo Lotto: Paimenten tervehdys. 


Malleina on varmaankin ollut pienokaisia taiteilijoiden lähipiiristä. Siinä, missä vanhemmat katsovat kuvista vakavin kasvoin, lapsi on oma itsensä. Lorenzo Lotton suuren maalauksen keskiössä ovat pienen Vapahtajan kätöset, jotka hamuavat paimenen pitelemän lampaan turkkia. Joos van Cleven madonna on keskittynyt imettämään pienokaistaan. Von Evergdingenin hiukan isompi Jeesus-lapsi ei millään malttaisi pysyä aloillaan – millaisia ajatuksia kätkeytyy Maria-äidin tyynen katseen taakse?

Caesar von Everdingen: Pyhä perhe. 
Iloista äitienpäivän odotusta kaikille lapsille ja äideille!
Toivoo Liisa







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti