tiistai 16. toukokuuta 2017

Ikihonkia, kevään konsertteja


Karu maa, vaatimaton tanner kasvattaa komeat petäjät, ikipuiksi honkautuvat. Jylhillä saloilla ne korkenevat kohti taivasta, muuttuvat hopeanharmaiksi, kunnioitettavat puut. Äitienpäivän edellä, J. V. Snellmanin päivän iltana kuultiin viesti. Iäkkään presidentin aika oli täyttynyt. Suomalaiset nostivat lipun salkoon ja laskivat sen suruasentoon.

Seuraavana aamuna liput nostettiin uudelleen salkoihin, nyt ylös asti, äitien kunniaksi. Pihoilla ja pientareilla vilkuttivat valkovuokot. Surua, kiitollisuutta ja toivoa, toukokuisessa viikonlopussa kaikki tunteet vuorollaan läsnä.



Sain osallistua Keravan seurakunnan järjestämille yhteissyntymäpäiville, avecina. Totuuden nimissä, ei siihen omaan kutsuunkaan kovin pitkää aikaa enää ole.
Mutta, se sitten, aikanaan.

Tapahtuman teemaksi oli valittu linnut. Seurakuntasalissa soivat ja helisivät Markus Tirrasen valitsemien lintujen kevätlaulut.
                      Se lauloi illasta puoliyöhön,
                      ja taas, kun leimahti koilliseen
                      uus liekki uusine toiveineen
                      se heräsi, laulaja, laulajan työhön
                      ja oksalla nuoren omenapuun
                      koko suvisen kuun
                      se sepitti säkeitä armaalleen.

Mikä onkaan se lintu, jonka Markus esitteli ja jota Lauri Viita kuvasi säkeissään?

                      Lintusia. Ei vain yksi lintu,
                      talitintti, joka koko talven
                      yksitotisesti tirskutteli
                      mökin ympärillä.
                      Ei, vaan tänään soittaa kuoro lintujen.
                      Lahorastas? Kottarainen? Peippo?
                      Kiuru? Eipä ei, vaan Ruticillan huilu
                      lurittaa ja tremoloi ja laulaa
                      soolo-osan. Senpä Lindblad kuulee.
                      Ja hän kuulee kyyhkyläisen äänen.
                      Ja hän kuulee käen äänen. Nauttii…

Nämäkin linnut Markus esitteli, tässä kertauksena, P. Mustapään säkein.

Viikonloppuna seurattiin kirjosieppojen kisaa kotipuissa. Tarjolla on vaatimattomia kesäasuntoja, etupäässä lautarakenteisia yksiöitä, joista edellisten asukkaiden jätökset on siivottu, muuten vailla mukavuuksia. Näyttää kuitenkin mainiosti kelpaavan laulajille.

Seurakuntasalissa veisattiin tuttu Suvivirsi, jonka perimätiedon mukaan on sepittänyt ruotsalainen Israel Kolmodin.
Kevät on ollut kylmänkolea. Silmut alkavat vasta puhjeta,  kevään merkit ovat viipyneet. Enää viive ei merkitse nälänhätää, niin kuin vanhan virsirunoilijan päivinä, vain ohimenevää mieliharmia.

Lintujen konsertit ovat alkaneet, kuunnellaan pihapuiden laulajia.  Ihanaa kevättä! 


Linnuista haltioissaan, parhain kevättoivotuksin Liisa 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti