sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Puhetta pitämässä


Muuan naakka.
Katon lappeen alta se siivilleen
nousi ja laskeutui parhaalle paadelleen.
Tämä sangen korkea-arvoinen siivekäs.
Kirkkomaalainen.

Niin naakka
sai aatteen ja aihetta pohtien  
sanojaan punnitsi tovin, ja harkiten,
kuten kuuluu, kun on arvoisa lintu, ja kyvykäs.
Jumaluusoppinen.

Sitten naakka
kurkkuaan käheää karaisten
takin lievettä harmaata tuulettaen,
sanalle verkkaan jo ryhtyi, mestari iäkäs. 
Paadellaan.

Aloitti naakka,
hiipui torailu nuorukaisten  
kun rahisi ääni arvovaltainen.
Hiljeni oksilleen, lauma niin äänekäs.
Kotipuistossaan.

Olen naakka.
Lentänyt yli maisten taivallusten
nähnyt elämän vaiheet ja päättymisen,
on kohtalo harvoin helppo tai säästeliäs.  
Parhaillekaan.

Jatkoi naakka.
Sydänten painona syntien taakka,
sitä kantavat sieluissaan perille saakka.
Kuormaa lisäämään ryhdy ei se, ken on älykäs.
Puheissaan.

Lausui naakka
ja sukien harmaata takkiaan
loi katseensa kiviin kirkkomaan.
Moni rahoistaan ennen niin räyhäkäs,
asettuu.

Sitten naakka
miettien tovin, aloitti uudestaan.
Kun arkku vajoaa syvyyteen maan,
yhtä köyhä on jokainen, yhtä lailla äveriäs.
Kuolemassaan.

Katseli naakka
hallavaa joukkoaan. Muistakaa,
yhden elämän, kuoleman, kukin vain saa.
Viisas taiten ne käyttää, puhui mestari iäkäs.
Vaikeni.

Lopetti naakka.
Nousi siivilleen, paadeltaan. 
Liiti korkeuteen, yli kirkkomaan,
pesään, jossa turvana tervattu räystäs.
Lepoon armolliseen
laskeutui naakka.



















Tämä tarina on tosi. Sen merkitsi muistiin Liisa, joka oli tiekirkkopäivystäjänä punaisessa puukirkossa. Naakoilla oli äänekäs kokous kirkkomaalla. 



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Summer – a difficult time of year?


Barely a week ago I was in Pohojanmaa, experiencing afternoon temperatures of four to eight degrees, as May turned into June and the Finnish “spring” turned into the Finnish “summer.” I was wondering whether a proper spring would ever arrive, let alone a proper summer. I thought of the old adage that the difference here between winter and summer is that it snows less often in the summer.

     Only a couple of days later we were basking in sunshine and temperatures of twenty degrees. Summer always comes, eventually. The changing of the seasons in Finland never ceases to amaze me. I watch the spring evenings getting longer and longer, the blossom suddenly appearing, almost overnight, on the trees, the new leaves and fresh grass ripening. Then there is the human effect: the winter clothes disappear as if by magic (although I suspect my wife has something to do with it), to be replaced by summer ones; I search for my hay fever medication, the schools break up and suddenly there are all sorts of celebrations and other events to go to.  

     The image of summer is very positive: good weather (less snow, at any rate), a well-earned holiday, trips, Linnanmäki, ice cream and so on. But still it is like any other time of year, with its worries and difficulties too. Can we afford a holiday this year? Who will look after the children while we’re at work? What will pensioners and the unemployed do when their various clubs and courses wind down for the summer break? Hot weather is harder to bear for many people than cold. It’s the worst time of year to get important jobs done, as so many working people are on holiday.

     Let us keep in mind those less fortunate than ourselves this summer, and offer a helping hand without waiting to be asked. It could make quite a difference.  

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Jo joutui aika

Eija V. kirjoittaa varhaiskasvatusta eli Vakkaa koskevista asioista ja ilmiöistä, Vakan sisältä ja joskus myös Vakan vierestä.

On se aika keväästä, kun alkukevään heräävä hento vihreys on vaihtumassa syvään, tummaan ja elämää täynnä olevaan vihreyteen. Kielot avaavat kukintojaan ja levittävät ihanaa tuoksua. Voikukat loistavat nurmikoilla kilpaa auringon kanssa. Ei millään raaskisi leikata yli pitkäksi kasvanutta nurmikkoa!
On se aika keväästä, kun ensimmäinen laulettu suvivirsi nostaa mieleen tunteita, kyyneleitä, muistoja.

On se aika keväästä, kun juhlitaan kerhojen, eskarin, koulujen päättymistä. Iloiset naurut helähtävät, ruusut tuoksuvat saajien käsivarsilla ja halaukset, rutistukset jäävät tuntumaan pitkäksi aikaa kehossa.

On se aika keväästä, jolloin pieni haikeus täyttää ajatukset. Nämä kerholaiset ovat syksyllä taas isompia.  Tuntuu, että aurinko kasvattaa kesän aikana kasvien lisäksi myös lapsia. Osa kerholaisista siirtyy päiväkotiin ja päiväkerholaisuus on ohi. Eskarilaista kasvaa kesän aikana pieniä koululaisia. Joku työkaveri ei palaakaan syksyllä enää töihin, vaan jää eläkkeelle tai muuttaa pois.
On se aika keväästä.

”Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta”
                     Virrestä 571

 
 
Eija V.