sunnuntai 18. helmikuuta 2018

I love me! Bonusta ja plussaa arkiretriitistä

Itserakkaudella on negatiivinen kaiku, vaikka perimmältään kyse on hyvästä asiasta, itsensä  rakastamisesta. Olisiko niin, että itserakkaudesta puhutaankin silloin, kun oikeastaan tarkoitetaan itsekkyyttä, ahneutta, toisen halveksuntaa? Sitähän rakkaus ei ole. Rakkaus itseä ja muita kohtaan on läsnäoloa, välittämistä, pieniä tekoja.
Lähiviikkoina tartun itsensä rakastamisen haasteeseen. Voisin sen tehdä monella tavalla. Mutta nyt annan aikaa itselleni. Osallistun arkiretriitti-iltoihin Keravan kirkossa.

Lukija saattaa ihmetellä, mitä kirjoitan. Jos retriitti on asiana outo, sen yhdistäminen itsensä rakastamiseen voikin kummastuttaa. Lyhyesti sanottuna arkiretriitti on hiljaisuuden viljelyä, vaitioloa yhdessä toisten kanssa. Se on hengähdystauko, happihyppy, tapaaminen tärkeän ihmisen - oman itseni - ja Jumalan kanssa. Jos paljon muutakin.

Mitä bonusta siitä saan, että olen kirkossa hiljaa muiden kanssa? Voinhan olla itsekseni, puhumatta, kuulostella omaa oloa ja Jumalan läsnäoloa kotonani, kaupungilla, missä vain. Varata ajan allakkaankin.

Yhteinen hiljaisuus on toisenlaista. Se koskettaa, tulee iholle, tukee omaa hiljaisuuttani. Kokemusta voi verrata siihen, että on erilaista kuunnella musiikkia yksin kuin mennä konserttiin, on erilaista treenata yksin kuin osallistua ryhmätunnille. Minun matkani hiljaisuudessa on, niin omaa ja yksityistä kuin se onkin, osa yhteistä läsnäoloa, rukousta.

Yhdessäolo kirkossa syventää merkitystä. Kirkko alttareineen, symboleineen, toimintoineen on, että voisimme – arkea helpommin – olla itse läsnä ja kokea Jumalan läheisyyttä. Kirkossa yhteisyys laajenee ja sulkee sisäänsä meitä ennen olleet ja jälkeemme tulevat.

Kaiken tämän bonuksen arkiretriitti minulle antaa.
Lisäplussana arkiretriitti-ilta jatkuu viikkomessulla. Jumalan läsnäolon voi tuntea konkreettisesti leivässä ja viinissä, ehtoollisella. Saan, mitä tarvitsen.

Matka sisimpääsi on pisin, tärkein ja kiehtovin matkasi. “ (Martin Lönnebo)

Entäs muu hyvinvointiin vaikuttaminen? Siitä kirjoitan joskus toiste.

Näin tuumaili 
   



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti