sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Miten voin hyvin?


Having, loving, being – aineellinen hyvinvointi, ihmissuhteet, itsensä toteuttaminen – ovat vanhassa Erik Allardtin teoriassa hyvinvoinnin perusta. Mutta muutakin tarvitaan. 


Hyvinvointia lisää myös “contributing”, myötävaikuttaminen. Sen merkityksestä kertoo vaikkapa Eleonor Rooseveltin vahva ilmaisu: ”When you cease to make a contribution, you begin to die.” Kun lakkaat myötävaikuttamasta, alat kuolla.

Etsiessäni omaa tapaani myötävaikuttaa uudessa kotikaupungissani luin netistä postauksen Vapaaehtoisen hyvinvointityön keskuksesta. Upeaa toimintaa! Eikä siinä kaikki. Uusia ja taas uusia sivuja selatessa mahdollisuuksia hyvinvointityöhön putkahteli esiin paljon enemmän kuin mihin minulla on tarvetta. On mistä valita.  TalkoorenkaanRedNetinMLLnNaisten PankinKeravan seurakunnan, partiolippukuntien, urheiluseurojen, taloyhtiöiden jne. erilaiset luottamustoimet ja tehtävät takaavat, ettei tekevälle tule pulaa tekemisestä. Pikeminkin valinnan vaikeus.

Liika on liikaa. Miettiessäni kaikkea omaa ja muiden hyvinvointia lisävää toimintaa aloin tuntea hienoista pahoinvointia. On niin paljon sellaista, missä minun ja monen monen muun kykyjä, aikaa, ajatuksia ja milloin mitäkin tarvitaan. Silloin onneksi kävi, kuten usein käy. Mieleeni hiipi muistin sopukoista rohkaiseva ajatus. “Voin tehdä vain sen vähän, minkä voin. Se riittää.”

Entä nyt, kun vielä tutkin ja valikoin, mikä minua sopisi täällä askarruttamaan? Saako “contributing” jäädä odottamaan hamaan tulevaisuuteen? Ei sentään.

Teen jotakin iloa ja toivoa tuottavaa.

Teen vapaaehtoisesti, joskus huomaamattani tai sen enempää ajattelematta. En palkkion, kunnian tai kiitoksen toivossa. En aina kenenkään pyytämänä tai minkään organisaation piirissä. Teen vain, koska on jotain, mitä voin, haluankin tehdä. Kannan korteni kekoon. Myötävaikutan. Elän tavallista elämääni ja lisään hyvinvointia, omaa ja muiden.

Tee se vähä minkä voit. Tee se iloisesti ja halukkaasti. Vähempää sinun ei pidä tehdä. Enempää et voi koskaan tehdä.” (Lina Sandell)

Näitä pohdiskeli 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti