keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Maakin huutaa armoa

Nea on diakoniatyöntekijä ja kielitieteilijä, joka pitää sanaleikeistä sekä muista oivalluksista.

Viime vuonna vietettiin uskonpuhdistuksen merkkivuotta ja sen kunniaksi Keravan kirkon edustalle tehtiin vuoden teeman mukaisesti Armoa!-kukkaistutus. Istutus oli hyvin kaunis ja se muistutti joka aamu seurakuntakeskukselle kävellessäni ja kotia kohti lähtiessäni Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Toivottavasti sinäkin ehdit käydä ihastelemassa asetelmaa!

Tänä keväänä istutuksen kehikko poistettiin ja tilalla ovat ruohosta paljaat kirjaimet. Armoa-teksti näkyy vielä melko selkeänä ja eräänä päivänä auringon kovasti paistaessa teksti ei olisi voinut olla osuvampi. Keravan kirkonmäellä oli selkeä viesti yläilmoihin: ARMOA! - nyt voisi jo saada virvoitusta. Viimeisten viikkojen lämmön ansiosta luonto on toisaalta puhjennut nopeasti kukkaan, toisaalta taas paikoin jo kuivunut.

Elämän paahteessakin tekee mieli välillä huutaa, että nyt riittää - armoa! Silloin lämpö ei ole enää ihanaa lämpöä vaan korventavaa, tukalaa ja voimat vievää. Jumalan armoa ja rakkautta kyllä riittää, mutta siitä huolimatta elämä ei aina tunnu helpolta.

Vaikka olisin oikein tyytyväinen lämpöön ja aurinkoisiin ilmoihin, välillä tarvitaan myös vilvoitusta ja virvoitusta. Ihmisen elämässä aurinko voisi tarkoittaa iloisia mukavia asioita, kun taas sade surun hetkiä tai suvantovaiheita. Toisaalta voi ajatella, että aurinkoa olisivatkin ne tukahduttavat asiat, kun taas sadetta rauhan ja ilon hetket. Oli miten oli, aurinkoa ja sadetta olkoon sopivassa suhteessa niin Suomen kesässä kuin jokaisen elämässä.


Ihanaa kesää toivottelee
Nea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti