keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Hyvät asiat eivät tapahdu

Monessa taloyhtiössä on kerhohuone. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että se on alkuperäisessä käytössään. Aikojen saatossa siitä on voinut tulla tyhjä pölyinen tila tai kierrätystä kaipaavien tavaroiden varasto tai aivan jotakin muuta, mitä ei aikanaan osattu ajatellakaan.

Itsestään selvää ei ole sekään, että kerhohuone on avoimessa käytössä. Se voi olla hyvinkin varusteltu ja ylläpidetty, mutta syystä tai toisesta asukkaat käyttävät sitä vain yksityisesti, esimerkiksi perhejuhliinsa tai muuten valikoitujen ja suljettujen piirien kokoontumisiin. Ehkei kukaan ole tullut ajatelleeksikaan, olisiko muunlaiselle yhteentulolle tarvetta.

Voihan olla, ettei kerhohuone sovellu perhejuhliin. Ehkei tila ei ole sen isompi kuin pieni asuntokaan. Ehkä sisustus ja kalustus on niin vaatimaton tai huone muuten sellainen, ettei se kohota juhlamieltä. Silloin käyttö saattaa jäädä vielä vähäisemmäksi.

Joku sanoi, että yhteisöllisyys on mennyttä aikaa. “Ei kerhotiloja tarvita, ei ihmisillä ole halua tai aikaakaan naapureiden tapaamiseen.” Voihan olla näinkin. Voihan ajatella, että yhteisöllisyyden tarve on vähentynyt sosiaalitoimen hoitaessa sukulaisten tehtäviä ja aina avoimen Prisman mahdollistaessa sokerin hankkimisen kaupasta naapurilta lainaamisen sijaan. Mutta luulenpa, että tarve kohdata ja olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa ei ole kadonnut minnekään. Ehkäpä se on vain lisääntynyt yksinasumisen ja ikääntymisen myötä. Jos kotonaan juttelee vain itsensä kanssa eikä kunto kestä kulkemasta kovinkaan pitkälle, voi tuntua hyvältäkin vaikkapa kerran viikossa kahvitella muiden samassa talossa asuvien kanssa.

Tulin ajatelleeksi kerhotiloja ja avoimia kahvihetkiä luettuani Jyrkin bloggauksen kaaosteorian vastakohdasta. Ymmärsin asukkaiden kahvihetken kerhotuoneessa edellyttävän, että joku ottaa asiakseen käynnistää “hyvien tapahtumien ketjun”. Ymmärsin, että jonkun pitää olla aktiivinen. Joku keittää kahvit ja hankkii pullat. Joku tekee tiettäväksi, että kahvia on tarjolla. Joku siivoaa jäljet. Joku mahdollistaa kohtaamisen.

Kahvihetki on kuitenkin vain yksi lenkki hyvien asioiden ketjussa. Sairaalaan joutunut saa vieraan, joka kuuli sairastamisesta kahvihetkessä. Pullalautaselta lähtee palasia hänellekin, joka ei päässyt mukaan. Tietokoneongelmiin löytyy selvittäjä ja yhteiset talon asiatkin saattavat kehittyä. Mitä milloinkin.

Hyvät asiat eivät tapahdu. Joku saa ne aikaan.

Hyvien ketjujen käynnistäjistä kiitollisena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti