keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Muovi(pussi)ton Kerava?


Johdanto

Äidilläni oli ainakin meidän lasten mielestä jouluaattona vähän kiusallinen tapa. Hän avasi saamansa lahjan hyvin hitaaaaasti.  Kärsivällisesti hän näpräsi lahjanarun solmut auki, keri huolellisesti rullalle ja laittoi talteen tuleviin tarpeisiin. Sitten hän askaroi teippien kimpussa niin, että niistä jäisi mahdollisimman vähän jälkiä paperiin. Sillä paperinkin hän taitteli siististi talteen seuraavaa joulua varten. Kiusalliselta äidin toiminta tuntui, sillä olisimme ihan heti halunneet nähdä, mitä äiti hankkimastamme lahjasta piti, emmekä olisi millään jaksaneet odottaa loputtomalta tuntuvaa paketin avaamisaikaa. 

Samoin kuin kävi joulunaruille ja lahjapapereille, kävi lähes kaikelle kotiimme päätyneelle materiaalille, kaikelle sellaiselle, mitä voi vielä joskus tarvita ja käyttää. Hyvää, käyttökelpoista tavaraa ei voinut heittää pois. 

Lapsuuteni joulujuttu ei tunnu suoraan  liittyvän muovi(pussi)ttomaan Keravaan, mutta se tunki mieleeni hanketta ajatellessani. Onhan siinä jotain samaakin. Tuolloin  ei tosin ollut  kyse luonnon suojelemisesta tai ilmastonmuutoksen torjumisesta, vaan käytännön elämän välttämättömyydestä. Käyttökelpoisen tavaran hävittäminen oli rahan tuhlaamista. Eikä rahaa ollut. Ainakaan tuhlattavaksi.  Käytännön elämän välttämättömyydestähän nytkin on kyse. Vaikka luontoa vielä on, ei sitä ole tuhlattavaksi.

Välipuheet

Kahvi keitetään muovikuorisella kahvinkeittimellä. Muovipussista otetut leipäviipaleet rapeutetaan muovikuorisessa leivänpaathimessa. Leipien päälle laitetaan levitettä muovisesta rasiasta. Muovipussista otetaan myös juusto, josta vedellään siivuja muovikahvaisella juustohöylällä. Muovisesta vihannespussista kaivetaan esiin tomaatit jotka leikataan muovikahvaisella veitsellä muovista tehdyn leikkuulaudan päällä. Aamupalaviili lusikoidaan muovisesta kertakäyttörasiasta. Kahvimaito kaadetaan muovikorkkisesta tölkistä. Ai niin, kahvipussikin on muovia.

Hampaat pestään muovisella hammasharjalla ja muovituubista puristetulla tahnalla, kainaloihin pyöräytetään deodoranttia muovisesta roll-on pullosta. Hiukset setvitään muovikammalla. Ja niin edelleen.Ympärilleen silmäillen ja toimiaan tarkkaillen kukin voi itse huomata elämän muovisuuden ja monikäyttöisten muovitavaroiden ohella  lyhyen käytön jälkeen poisheitettävän muovin määrän.


Johtopäätös


Sananlaskua mukaillen "muovi on hyvä renki, mutta huono isäntä". Helppokäyttöinen, kevyt, muotoutuva, särkymätön muovi on alkanut elää omaa elämäänsä, maatumattomana alkanut täyttää maita ja meriä  ja hajoamalla silminnäkemättömiksi mikrohiukkasiksi sisäistyä ravintoketjun kautta meihin ihmisiinkin. Me muovitumme vähä vähältä.

Tämän kaiken keskellä muovipussiton Kerava -hanke tuntuu pikkuroskan poimimiselta jätekasasta. Mutta jostakin on aloitettava.

Jos haluan, voin aloittaa itsestäni. Se on vaikuttavaa ja vaikeaa. Minun ei tarvitse odottaa, että Joku Muu päättää luopua muovikassien ostamisesta. Minun ei tarvitse odottaa, että Joku Toinen pakkaa hedelmät kestopussiin. Minun ei tarvitse odottaa, että Joku Kolmas lopettaa kertakäytön tai toimittaa pakkausmuovit muovikeräykseen. Minun ei tarvitse odottaa. 

En voi tehdä kaikkea. Voin tehdä oman osani muovikassittomuuden  ja monen muunkin asian hyväksi.


Paluu alkuun

Nyt lapsuuden jouluja ajatellessa iloitsen äitini hitaista paketinavausrituaaleista ja materiaalin uusiokäytöstä. Yksi teko vaikuttaa enemmän kuin tuhat sanaa.


Joulumieltä itse kullekin 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti