Kirjoittajat



Olen Jyrki Puttonen, asunut perheineni Keravalla kohta 30 vuotta ja viihtynyt hyvin maailman pienimmässä suurkaupungissa. Kävin aikuisrippikoulun tänä keväänä, parhain koulu jota olen käynyt. Olen iloinen että saan kuulua seurakuntaan.
Kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntä. Erityisesti maailman menoa kummastelevia pakinoita ja inhimillisyyttä pohdiskelevia runoja olen saanut lahjana kirjoittaa.













Mauri Airila katselee Keravaa tieteen, teknologian ja talouden kuplien sisältä. Hän jäi eläkkeelle Aalto-yliopiston professorin töistä ja monitouhuaa nykyisin järjestötehtävissä ja mitä erilaisimmissa talkoissa. "Mitään en ehdi harrastaa, kun kaikki vapaa-aika menee pyöräilyyn ja kuorolauluun."
















Seurakunnan varhaiskasvatuksen toimistoa kutsutaan Vakaksi.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Eija V:n blogikirjoitukset kertovat
Vakasta, asioista ja ilmiöistä Vakan viereltä. Ei kuitenkaan aina
niin Vakavasti eikä missään tapauksessa kynttilää laiteta Vakan alle. Siinä voisi käydä huonosti! Kantensa Vakka on jo valinnut mutta kantaansa erilaisiin asioihin täytyy välillä miettiä.













 


Kristiina Nyman on paljasjalkainen keravalainen, joka tykkää vapaa-ajallaan lukea ja liikkua. Mahtavaa, kun Keravalla kaikki on lähellä: kirjasto on keskellä kaupunkia, jujutsusalille kerkeää työpaikalta parissa minuutissa ja Kalevan seurakuntatalolle Gospel-lattareihin pyöräilee kotoa hujauksessa. Blogistina Kristiina katselee elämää keski-ikäisen perheenäidin näkökulmasta.





Olen Piia, keravalaistunut espoolainen, teologi ja kirkon viestinnästä liki-naapuriseurakunnasta palkkani saava. Seurakunta on minulle vähän kuin lapsi - niin rakas, mutta välillä myös niin raivostuttava. Ihmettelen elämää ja Jumalan luomaa maailmaa ruuhkavuosia elävän, varhaiskeski-ikäisen osa-aikayksinhuoltajan (nykyään vieläpä aika körttiläisesti) värittyneiden lasien läpi.






Olen Liisa Laurila, ehkä aika tyypillinen keravalainen: muuttokuorman mukana aikuisena tähän ratakaupunkiin tullut. Kirjoittaja, sanojen rakastaja. Testaan sananvapautta myös omassa blogissani  sanataito.blogspot.fi





Asenne ratkaisee aina! Tätä Positiivareilta lainaamaani ajatusta pyrin toteuttamaan kaikessa, mihin ryhdyn ja kaikessa, mitä kohtaan. Ei se aina helppoa ole, oikeastaan kovin harvoin. Mutta oikean asennoitumisen avulla saadut tulokset ovat niin rohkaisevia, että en suostua mottoa vaihtamaan ainakaan vielä. Olen pastori ja esimiestehtävissä Keravan seurakunnassa. Urheilemalla pidän itseni elossa, lukemalla estän sammaloitumisen ja rakastamalla nautin elämästä.
Niin, ja nimeni on Markus Tirranen.




Mikael Björkas on monipuolinen musiikin ja äänitekniikan harrastelija. Järvenpääläinen töissä Keravalla. Erityisesti hip hopin (toki myös muunlaisen musiikin) ystävänä hän kiinnittää huomiota teksteihin ja yksityiskohtiin, jopa toisinaan naurettavissa mittasuhteissa. Yksikin väärä rumpusoundi saattaa pilata kokonaisuuden. Tässä blogissa hän tarkastelee pop-musiikkia, ja esittää sen pohjalta kysymyksiä ihmisyydestä, kulttuurista ja jopa hengellisyydestä.
Chris Montgomery on tyypillinen keravalainen luterilainen seurakuntalainen, eli hän on entinen katolilainen ja hänen äidinkieli on englanti. Hän on pappi, isä ja aviomies. Hän on entinen opettaja.. He writes his blog in English, and reflects on the Christian life.  








Nea Kivistö on diakoniatyöntekijä, joka tulee päivä päivältä tutummaksi keravalaisen elämänmenon kanssa. Nea tarkastelee maailmaa myös kielitieteilijän silmin ja pitää erilaisista sanaleikeistä sekä muista oivalluksista.














Olen Jaakko Nyman ja tarkastelen elämää Espanjan eläkeläisen silmin. Reilun parin vuosikymmenen jälkeen palasin kirjoille entiseen kotikaupunkiini Keravalle, ja samalla sen seurakunnan jäseneksi. Vietän neljättä talvea Fuengirolassa: olen ”muuttolintu”, niin kuin kymmenettuhannet muutkin suomalaiset. Elän pääosan vuodesta Espanjassa, ja palaan aina kesäksi Suomeen. Kuulun sodan jälkeen syntyneisiin suuriin ikäluokkiin, meneillään on ns. kolmas ikävaihe. 












Hannu-Pekka Laiho on työurallaan toiminut kansainvälisissä tehtävissä. Hän katselee elämää avarasti ja näkökulmat ulottuvat myös Suomen rajojen ulkopuolelle.
Nyt ollessaan eläkkeellä Hannu-Pekka tykkää reissata vaimonsa kanssa: ”Maailmassa tapahtuu paljon mielenkiintoisia asioita, ja niitä on kiva pohtia. Uskossa ja uskonnossa on paljon asioita, jotka herättävät ajatuksia. Uskosta ei tarvitse ajatella ryppyotsaisesti. Helposti me luemme tai kirkossa kuulemme vain pieniä pätkiä Raamatusta, mutta silloin kun teksti on irrotettu kontekstistaan, se ei avaudu samalla tavalla kuin jos lukisi jonkin kokonaisuuden. Itse tykkään hahmottaa kokonaisuuksia, ja etsiä niistä merkitystä.”








Olen Markku Reunanen Kainuusta kotoisin. Viihdyn metsässä ja yhteistyö on mieluisaa. Keravalle muutin vuonna 1973. Eläkkeellä ollessa aikani kuluu lastenlasten kulttuuri- ja liikuntaharrastusten kuljetus- tehtävissä. Seurakunta on toinen kotini, jossa yhdessä tekemisen tarvettani voin tyydyttää.




















Olen HelmiKaarina, itsellenikin vähän yllättäin keraValaistumassa. Kuljeskelen uusia katuja, tutkin nettisivuja, tapahtumatarjontaa, kirpputoreja. Luen ja kuuntelen keskusteluja. Käyn kirkossa, kirjastossa, kahvilassa. Kudon sukkia. Pohdiskelen. Etsin. Ehkä löydänkin. Oman paikkani ja askareeni. Kaupunkilaisena, seurakuntalaisena, vastaantulijana, kanssakulkijana... Kaiken uuden keskellä paljon vanhaakin kulkee mukana, kuten rukoushelmet ranteessa. Näistä aineksista noussevat useimmat bloggausaiheeni. 









 Naapurin tervehdyksiä kirjoittaa Usko Ilonaan aika ajoin Veera Kulis, joka on kiinnostunut bloggaamisesta ja tahtoo tutustua suomalaisiin:

Asun Tuusulassa perheeni kanssa. Tykkään oppia uusia kieliä, lukea ja askarrella. Minun äidinkieli on venäjä. 
Привет ! Я Вера Кулиш из Туусула. Живу здесь со своей семьёй. Люблю  изучать новые языки, читать и мастерить. Мой родной язык русский.








Olen Emmi Gong ja pyrin sekä työssäni pappina että arjessani etsimään vilpittömästi Jumalan tahtoa. Haluan jatkuvasti laajentaa ajatteluani ja mielestäni  se onnistuu parhaiten tutustumalla mahdollisimman ennakkoluulottomasti erilaisiin ihmisiin ja heidän näkemyksiinsä. Lähellä sydäntäni ovat myös matkustelu sekä Suomessa että ulkomailla, vieraiden kielten opiskelu sekä uusien asioiden kokeileminen. Näin saan mahdollisuuden oppia jotain uutta itsestäni, toisista ja maailmasta, jossa elämme.














Olen Lea Pelkonen ja asun Keravalla mieheni kanssa. Perheemme on suuri; kun lapset ja lastenlapset tulevat vierailulle, tarvitaan istumapaikkoja parillekymmenelle. Elämäämme sulostuttaa myös nelijalkainen ystävämme.

Työuraani olen tehnyt kunnalla, yksityisellä ja valtiolla. Sydäntäni puhuttelee meidän ihmisten selviytyminen täällä elämän aalloilla ja haluan jakaa koetusta ja nähdystä kumpuavia ajatuksia lukijalla.